Leikkivä lapsi

Paras ikäkausi jääelementtiin totuttautumiselle on siinä iässä, jolloin opitaan muutkin liikkumistavat (juoksu, uinti, pyöräily, hiihto jne.) eli 4-7 vuotiaana. Tämä vaihe ei edellytä erikoistumista pikaluistimiin, vaan varusteiksi riittävät mainiosti harjoitusluistimet. Taitoluistimet ovat ongelmalliset perusluistelussa, koska niissä oleva kärkipiikki totuttaa "potkimaan" taaksepäin.

Alle kouluikäisten lasten luistelussa on huomioitava muutamia turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Luistimien on oltava sopivankokoiset, rakenteeltaan matalat ja tukevat nilkkoihin kohdistuvan rasituksen vähentämiseksi. Kun harjoittelu aloitetaan sopivilla luistimilla, lapsi oppii nopeasti oikean luistelutavan ja nilkat vahvistuvat. Väljät luistimet rasittavat nilkkoja ja venyttävät nivelsiteitä. Ensimmäisillä luistelukerroilla on käytettävä ohjaajan tukea tai vaikka tuolia apuna. Jos painopistettä ei osata arvioida, kaadutaan helposti taaksepäin suorilta jaloilta. Painopiste tulee pitää luistimen keskiosalla ja alhaalla polvia koukistaen, jolloin asento tulee vakaaksi. Tasapainon järkkyessä pudottaudutaan pyllylleen ja painetaan leuka rintaan, jolloin pään iskeminen jäähän voidaan välttää.

Ensimmäiset harjoitukset ovat liukuharjoituksia ensin kahdella jalalla ja koordinaation kehittyessä siirrytään yhden jalan liukuun Koko luistimen terää hyväksi käyttäen suoritetaan puristus sivulle, jonka jälkeen seuraa liukuvaihe nilkka suorana ja luistimen terä kohtisuoraan jäätä vasten.

Kaarreluistelussa painopiste siirtyy hieman luistelulinjan sisäpuolelle ja luistelupuristukset suoritetaan kaarresäteen suuntaisina.