Koululainen ja pikaluistelu

Luisteluharjoittelu 7-12 vuoden iässä on pelkästään talvikauteen liittyvää. Hyväksi luistelijaksi tulemisen perusvaatimukset täyttyvät lasten monipuolisella ja leikinomaisella urheilun harrastamisella, jossa annetaan myöhemmälle valmennusprosessille välttämätön fysiologinen ja psykologinen tausta. Tulokset paranevat sitä mukaa kuin opitaan perustekniikkaa sekä luistimen ja jään yhteistyötä.

Osa harjoituksesta tulee käyttää lähtö- ja kaarreharjoitteluun. Harjoituksen lomassa on tarjottava tilaisuus vauhdin kokemiseen. Luistelussa käytävä parikilpailu tarjoaa vauhtia ja jännitystä sekä antaa nuorelle esiintymisvarmuutta.

Kouluikään ehdittäessä tai viimeistään ala-asteella lapset tottuvat liikkumaan luistimilla. Tällöin myös voidaan aloittaa pikaluistelun harjoittelu pikaluistimilla.Tekniikan omaksuminen on paljon helpompaa kuin murrosiässä, jolloin kasvun vuoksi tekniikassa saattaa tulla jopa taantumista. Kasvava nuori ei osaa sopeutua yht'äkkiä kasvaneisiin raajoihinsa. Jääharjoittelu 7-12 vuotiailla on totuttautumista pitkäteräisiin luistimiin ja outoon luisteluasentoon. Luistimien tulee olla oikeaa kokoa, jotta tekniikan oppimisen ilo ja hyöty tulee koetuksi. Jälleen kerran on palattava liukuharjoituksiin. Laskeudutaan luisteluasentoon selkä kevyesti taivutettuna hartiat rentoina. Pikaluistelijan potku tapahtuu puristaen koko terällä sivulle. Puristusta seuraa tasapainoinen liuku toisella jalalla. Tasapainoharjoituksissa pidetään vauhti hiljaisena ja kädet selän takana. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien on myös kaarteet luisteltava luisteluasennossa.

Jotta tekniikan opettelu ja hidas vauhti eivät lannista nuorta yrittäjää, harjoituksen lomaan on tarjottava tilaisuus vauhdin kokemiseen. Osa harjoituksesta tulee käyttää lähtö- ja kaarreharjoitteluun. Myös säännöllisesti pidetyt kilpailut lisäävät mielenkiintoa ja osoittavat aloittelijalle, mitä puutteita omassa suorituksessa on.