Pikaluistelun ominaisuuksista

Pikaluistelu kilpailumuotona edellyttää harrastajaltaan korkeinta mahdollista fyysistä ja psyykkistä panosta. Luistelija tarvitsee urheilusuorituksen neljää perustekijää, kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja taitoa menestyäkseen kansainvälisillä radoilla.

Kilpailumatkoja 500 metristä 10 000 metriin voi ajallisesti verrata juoksumatkoihin 400 metristä 5000 metriin. Voidaan sanoa yleisluistelijalta vaadittavan vastaavaa sydämen ja verisuoniston kuntoa kuin mailerilta.

Sprintterien oma maailmancup ja MM-kisat ovat eriyttäneet luistelijat sprinttereihin ja yleisluistelijoihin. Kehitys edennee siihen suuntaan, että myös 1 500, 3000, 5 000 ja 10 000 metrin matkoille erikoistutaan. Tähän viittaa matkakohtaisten MM-kisojen tuleminen muutama vuosi sitten. Nähtäväksi jää säilyttääkö yhteispistekilpailu tulevaisuudessa arvostuksensa.

Ajallinen rinnastus juoksumatkoihin ei anna täysin oikeaa kuvaa luistelun fyysisistä vaatimuksista. Luistelijan työvaihe, puristus, ja sen jälkeinen liukuasennon staattisuus edellyttävät juoksuaskelta vaikeampaa liikemekaniikkaa. Klaps-luistimen käyttöönotto on vähentänyt luistelun staattisuutta vastaavasti dynaamisen työvaiheen kasvaessa.

Lisäksi luistelu eroaa juoksusta ravintofysiologisesti. Kun kestävyysjuoksussa ongelmana on glukoosin riittävyys solutasolla energian tuottamiseksi, luistelussa on todettu solun glukoosipitoisuuksien säilyvän jopa 10 000 m:llä energian saannin kannalta riittävän korkeana.